Lähihoitajan peruskoulutus antaa niukat eväät kuolevan potilaan kohtaamiseen. Siksi lähihoitaja Liisa Tuominen rakensi roolikartan. Se auttaa hoitajia tunnistamaan osaamisensa ja sen puutteet saattohoidossa. Kartta toimii myös rekrytoinnin ja perehdytyksen välineenä.
Suursuon sairaalan osastolle 11 tullaan kuolemaan. Se on 25 paikan saattohoito-osasto, johon Helsingin kaupunki ohjaa erityistason saattohoitoa tarvitsevat potilaat.
– Saattohoito tapahtuu kuoleman varjossa mutta täällä ollaan elämän puolella viimeiseen hengenvetoon asti, vakuuttaa lähihoitaja Liisa Tuominen.
Samaa sanoo JHL:läinen osastonhoitaja Paula Lagerstam, joka oli suunnittelemassa ja perustamassa Helsingin kaupungin ensimmäistä saattohoito-osastoa.
– Saattohoidossa ollaan elämän puolella viimeiseen hengenvetoon.
Osasto aloitti toiminnan vuoden 2013 alussa mutta pian huomattiin, että hoitopaikkoja ei ole riittävästi. Vuonna 2014 Suursuolle saatiin toinen, 18-paikkainen saattohoito-osasto.
Vuonna 2017 Helsingin kotisairaanhoidon yhteyteen perustettiin palliatiivinen (oireenmukainen hoito) poliklinikka. Sekin sijaitsee Suursuon sairaalassa Maunulassa.
Lue lisää: JHL:läinen Päivi Lehtonen saattaa kuolevat viimeiselle matkalle
Pankkialalta saattohoitajaksi
Liisa Tuominen valmistui lähihoitajaksi vuonna 2011. Siitä lähtien hän on työskennellyt saattohoidettavien parissa, pari viime vuotta Suursuon sairaalan saattohoito-osastolla.
Liisa Tuominen on työskennellyt osasto 11:n lähihoitajana kaksi vuotta. Hän teki pitkän työuran pankki- ja vakuutusalalla ja valmistui lähihoitajaksi 55-vuotiaana.
– Vuosien varrella kiinnostukseni kuolemaa ja kuolevien hoitoa kohtaan kasvoi. Samaan aikaan rahoitusalalla tapahtui isoja muutoksia. Kun lapsetkin olivat aikuisia, sain rohkeutta muuttaa suuntaa. Kertaakaan en ole katunut.
– Lähihoitajan tehtävä on olla potilaan lähellä.
Lähihoitajaksi valmistuttuaan Tuominen suoritti Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa saattohoidon tutkinnon vuonna 2014.
– Jossain vaiheessa harmittelin, miksi en opiskellut sairaanhoitajaksi, mutta en enää. Minun tehtäväni on olla potilaan lähellä, ja se rooli kuuluu nimenomaan lähihoitajalle.
Roolikartta arjen avuksi
Tuominen puhuu antaumuksella lähihoitajan rooleista kuolevien potilaiden hoidossa. Hän on rakentanut kokonaisen roolikartan, joka auttaa jäsentämään lähihoitajan työtä saattohoidossa.
– Tavoitteena oli työkalu, jolla lähihoitaja tunnistaa osaamisensa ja sen puutteet.
– Laadin kartan suorittaessani vanhustyön erikoisammattitutkinnon osakokonaisuutta. Tavoitteena oli kehittää työkalu, jolla lähihoitaja voi tunnistaa oman osaamisensa ja sen mahdolliset puutteet ja kehittämistarpeet.
Osastonhoitaja Paula Lagerstam ja psykodraamakouluttaja Reijo Rautiainen toimivat kannustajina ja ohjaajina, kun Tuominen teki opintoihin kuuluvan kehittämistehtävän.
Kartan tieteellisen pohjan hän rakensi itävaltalais-yhdysvaltalaisen psykiatrin ja sosiaalipsykologin Jacob Levy Morenon teorian varaan.
Liisa Tuomisen laatima lähihoitajan roolikartta saattohoitotyöhön. Eubiosia tarkoittaa hyvää elämää vastakohtana eutanasialle eli hyvälle kuolemalle.
Palliatiivisella ja saattohoito-osastolla lähihoitajalla on kuusi roolia. Hän on elämän kunnioittaja, vuorovaikuttaja, kollega, palliatiivinen lähihoitaja, järjestelijä ja kuoleman kohtaaja.
– Päädyin näihin kuuteen pitkän tutkiskelun jälkeen, kun olin ensin listannut omat tehtäväni saatto-hoito-osaston lähihoitajana. Jos jonkin roolista ottaa minulta pois, käyn vajaalla.
Monen roolin osaaja
Kullakin roolilla on useita eri alarooleja, joihin sisältyy erilaisia hoidollisia ja muita tehtäviä.
– Palliatiivisena hoitajana lähihoitaja on niin lääkehoidon osaaja kuin lääkkeettömien hoitojen toteuttaja. Lisäksi hän hallitsee oirehoidon ja osaa huolehtia potilaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.
– On luonnollista, että uutena saattohoitotyöhön osallistuva pelkää virheitä.
Kuoleman kohtaajan roolissa hoitaja näkee kuoleman merkit, toimii emotionaalisena auttajana ja jäähyväisten mahdollistajana sekä omaisten tukijana.
– Saattohoidossa toimitaan moniammatillisena tiiminä, ja siksi myös kollegan rooli on keskeinen. On toisinaan hyvä pysähtyä ja pohtia millainen on työkaverina. Millaista on työskennellä kanssani ja mitä osaamista tuon työyhteisöön, Tuominen kannustaa.
Saattohoitokoulutuksessa JHL-opisto tekee yhteistyötä Terhokodin kanssa. Uusi saattohoitokurssi lähihoitajille ja vanhustyöntekijöille järjestetään todennäköisesti loppuvuodesta 2019. Lue juttu ensimmäisestä kurssista: Yksi tekee kuolemaa, vieressä hoidetaan ummetusta – Onko Suomi saattohoidon kehitysmaa? ”Olemme kaukana potilaslähtöisestä hoidosta”
Ei valmis mutta matkalla
Osa rooleista voi olla heikosti kehittyneitä, osa sopivasti kehittyneitä ja osa ylikehittyneitä.
– On luonnollista, että uutena saattohoitotyöhön osallistuva kokee olevansa epävarma ja pelkää virheitä. Toimintaympäristö on uusi, eikä hän tunne tapoja. Silloin rooli on heikosti kehittynyt, selittää Tuominen.
Kun hoitaja on varma otteissaan ja hyväksyy myös virheensä, on rooli sopivasti kehittynyt.
– Jos työtä tekee aina samalla tavalla kuin ennenkin, saattaa rooli olla ylikehittynyt. Silloin tekijältä puuttuu herkkyys.
– En ole missään roolissa valmis – olen vasta matkalla.
Roolikartan ääressä Tuominen on löytänyt itsestään elämän ja kuoleman tutkijan ja rohkean läsnäolijan. Kollegan roolissa hän pyrkii osoittamaan arvostusta muille.
– En ole missään roolissa valmis – olen vasta matkalla.
Kotisaattohoitoa tulee kehittää ja alueellista saatavuutta vahvistaa, sanoo kampanjamme suojelija arkkiatri Risto Pelkonen. Oletko samaa mieltä? #saattohoitopakkaus #saattohoito https://t.co/WBNyB0B5sN pic.twitter.com/n9rMHg95f2
— Sairaanhoitajat (@Sairaanhoitajat) April 2, 2019
Yhtä reseptiä ei ole
Lähihoitajan roolikartta soveltuu käytettäväksi niin saattohoito-osastoilla kuin hoivakodeissa ja kotihoidossa.
Niissä roolikartalle on erityinen tarve, sillä jatkossa saattohoito keskittyy entistä enemmän kotiin ja kodinomaisiin tiloihin, joissa lähihoitajat ovat suurin yksittäinen terveydenhoidon ammattiryhmä.
Suursuon saattohoito-osastolla roolikartta aiotaan ottaa ahkeraan käyttöön. Osastonhoitajana Paula Lagerstam uskoo, että siitä on hyötyä, kun uusia työntekijöitä palkataan.
– Karttaa tarkastelemalla voidaan työnhakijan kanssa miettiä, millaisia taitoja hänellä on.
– Karttaa tarkastelemalla voidaan hakijan kanssa miettiä, millaisia taitoja hänellä on ja millä tasolla hän on missäkin roolissa. Kartta toimii työkaluna myös uuden työntekijän perehdyttämisessä.
Lagerstam aloitti työuransa sairaala-apulaisena ja kylvettäjänä ja kouluttautui sittemmin sairaanhoitajaksi.
– Tunnen lähihoitajan työn kantapään kautta ja arvostan sitä. On tärkeää, että joku huomaa, jos potilaan asento on huono tai vaippa märkä ja hampaat pesemättä. Ihmisen fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on lähihoitajan työn ydintä, ja vasta sen päälle rakentuu kivunhoito, muu lääkehoito, fysioterapia ja sielunhoito.
Saattohoito-osastolla läsnä ovat suru ja luopuminen, mutta yhtä lailla myös ilo ja nauru. Kuvassa lähihoitaja Liisa Tuominen (vas.) ja osastonhoitaja Paula Lagerstam.
Lähes kymmenen vuotta saattohoito-osaston osastonhoitajana ovat opettaneet hänelle, että jokainen elämä ja kuolema on yksilöllinen.
– Yhtä ainoaa reseptiä kuolevan potilaan kohtaamiseen ei ole, mutta yhteistyöllä, työkokemuksella ja työssä oppimisella on saattohoitotyössä suuri merkitys.
Lagerstamilla on tärkeä neuvo saattohoidossa työskenteleville.
– Hoitajan on tärkeää pitää huolta itsestään, sillä muuten tässä työssä palaa herkästi loppuun.
Suursuon sairaalan kahdella saattohoito-osastolla hoidetaan vuosittain noin 400 helsinkiläistä potilasta. Keskimäärin kuolevien potilaiden hoito kestää pari kolme viikkoa.